Tänään se alkoi virallisesti, meinaan gradun työstäminen. Olen kuullut ja lukenut aiheesta niin paljon, etten oikeastaan osaa suhtautua siihen hirveän vakavasti. Oikeastaan kaikki, jotka ovat sitä alkaneet tehdä, ovat sen myös valmiiksi saaneet.

Oma riittämättömyyden tunteeni on vahvasti läsnä prosessissa, mutta toisaalta niin se taitaa olla aika monella muullakin. En ole yksin näiden tunteiden kanssa. Aiheen muotoilusta lähtien aikaansaavuuttani lamautti ajatus siitä, etten osaa ajatella tarpeeksi tieteellisesti. Ja että mun ideat on ihan tyhmiä. Pää löi tyhjää. No, siitä pääsee yli, kunnes se iskee uudestaan. Mutta sitten siitäkin pääsee yli.

Tavoittelen tästä blogista sellaista, että kerron rehellisesti tuntemuksiani matkan varrelta ja sen myötä toivottavasti pystyn tarjoamaan vertaistukea sekä rauhaa tuleville graduntekijöille. Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt olla tietoisesti vähän enemmän Hakuna matata -hengessä, koska lopulta kaikkihan elämässä on vähän epävarmaa ja epäselvää -- miksi siis tuhrata aikaa ja energiaa (liialliseen) murehtimiseen? Toki vähän pitää murehtia ja ahdistua, että alkaa tapahtua, mutta itsensä kiusaaminen on eri juttu.

Tervetuloa mukaan!